EU on parhaillaan asettamassa sitovia hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteita, jotka koskevat rakennusalaa, pienteollisuutta, liikennettä, maataloutta, jätehuoltoa ja metsätaloutta. Euroopan alueiden komitea (AK) varoittaa kuitenkin, ettei niiden menestyksestä ole takeita, elleivät kunnat ja alueet ole mukana aktiivisina ja virallisina osapuolina.
Uusilla säädöksillä on määrä täydentää voimassa olevia säännöksiä päästökauppajärjestelmässä, joka käsittää pelkästään teollisuuden ja energia-alan eli 45 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä EU:ssa. Taakanjakopäätöstä koskevan asetuksen sekä maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta (LULUCF) koskevan asetuksen piiriin kuului vuonna 2013 yhteensä 55 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä.
AK on Euroopan komission pyynnöstä hyväksynyt joukon konkreettisia suosituksia, jotka käsittelevät säädösehdotuksia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi edellä mainittujen asetusten piiriin kuuluvilla toimialoilla. Näihin toimialoihin kuuluvat rakennukset, pienteollisuus, jätehuolto, liikenne (ei kuitenkaan ilmailu ja kansainvälinen merenkulku), metsätalous ja maatalous, kattaen maaperän, puiden, kasvien, biomassan ja puutavaran käytön. Paikallis- ja alueviranomaisilla on toimivaltaa monilla näistä aloista.
Alueiden komitean ympäristövaliokunnan (ENVE) varapuheenjohtaja Sirpa Hertell (vihr/EPP) muistuttaa, että kunnat ja alueet ovat tärkeimmät lähteet, joista (suoraan tai epäsuorasti) kerätään tarvittavat tiedot kasvihuonekaasupäästöjen inventaarioiden laatimiseksi taakanjakoa koskevan asetuksen ja LULUCF-asetuksen kattamilla aloilla. "Euroopan komission ja EU:n jäsenvaltioiden olisi järjestelmällisesti tuettava kuntia ja alueita edistämällä paikalliskehityksen osaamista ja suunnitteluvalmiuksia energiasektorilla, liikenteessä, jätehuollossa, maataloudessa ja maankäytössä", Hertell toteaa.
"Maankäyttöä sekä maa- ja metsätaloutta tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti edistäen samalla myös muita keskeisiä tavoitteita, jotka koskevat mm. biotaloutta, päästöjen vähentämistä, maataloutta, luonnon monimuotoisuutta ja puhdasta teknologiaa", Hertell lisää.
Ehdotetuissa säädöksissä asetetaan jäsenvaltiokohtaiset sitovat velvoitteet sekä vahvistetaan tilinpitosäännöstö vaatimustenmukaisuuden valvontaa varten. Komission ehdotuksella yksinkertaistetaan nykyistä Kioton pöytäkirjan mukaista tilinpitomenetelmää ja säädetään EU:n uusi hallinnointimenettely, jolla tarkkaillaan, miten jäsenvaltiot suorittavat päästölaskelmat ja tiettyjen toimintojen poistot eräiltä aloilta.
AK kehottaa ottamaan käyttöön viiden vuoden välein toteutettavia välitarkastuksia, jotta taataan päästöjen vähentämistavoitteiden saavuttaminen. Komitea haluaa lisäksi varmistaa mahdollisuudet hyödyntää tärkeimpiä rahoitusvälineitä, joiden avulla pyritään saavuttamaan tarkasteltavina olevien säädösten tavoitteet.
Taustatietoa:
EU on asettanut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet keskipitkälle ja pitkälle aikavälille. Eurooppa-neuvosto sopi vuonna 2009 tavoitteesta supistaa kasvihuonekaasupäästöjä 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä EU tavoittelee 20 prosentin vähennystä kasvihuonekaasupäästöihin vuoteen 2020 mennessä ja vähintään 40 prosentin vähennystä vuoteen 2030 mennessä. EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet asettivat vuoteen 2030 tähtäävän päästötavoitteen lokakuussa 2014. Alueiden komitea on johdonmukaisesti perännyt kunnianhimoisempaa tavoitetta eli 50 prosentin vähennystä hiilidioksidipäästöihin vuoteen 2030 mennessä.
EU tarkastelee parhaillaan uudelleen ja ajantasaistaa suurinta osaa ilmastokysymyksiin liittyvästä lainsäädännöstään tarkoituksena yhdenmukaistaa se vuoteen 2030 asetettujen tavoitteiden kanssa. Prosessi käynnistettiin vuoden 2015 heinäkuussa ehdotuksella EU:n päästökauppajärjestelmän uudistamiseksi. Päästökauppajärjestelmästä annetun asetuksen muuttamiseksi tehdyn ehdotuksen mukaan kyseisen välineen soveltamisalaan kuuluvien teollisuus- ja energia-alojen on vähennettävä päästöjään 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Päästökauppajärjestelmäsektori aiheuttaa tätä nykyä osapuilleen 45 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä EU:ssa. Taakanjakoa koskevan asetuksen ja LULUCF-asetuksen kattamilta aloilta on peräisin loput 55 prosenttia.
Päästökauppajärjestelmän uudistamisen jälkeen seuraavaksi vuorossa ovat taakanjakoasetusta sekä maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta käsittelevää asetusta koskevat Euroopan komission säädösehdotukset.
Komissio esitti 20. heinäkuuta 2016 säädösehdotuksen, jonka tarkoituksena on maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta (LULUCF) aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen ja poistojen integroiminen vuoden 2030 ilmasto- ja energiapoliittiseen kehykseen. Ehdotus juontuu EU-johtajien lokakuussa 2014 tekemään sopimukseen, että kaikkien toimialojen tulisi antaa panoksensa EU:n vuoteen 2030 asettaman päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi ja että tämä kattaa myös maankäyttöalan. Hanke rinnastuu myös Pariisin sopimukseen, jossa mainitaan maankäyttöalan ratkaiseva merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvien pitkän aikavälin tavoitteidemme saavuttamisen kannalta. Lisätietoa täältä.
Taakanjakopäätöksessä jäsenvaltioille asetetaan sitovat vuotuiset kasvihuonekaasupäästötavoitteet aikajaksoksi 2013–2020. Tavoitteet kattavat päästöt useimmilta aloilta, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään (EU ETS). Sellaisia ovat liikenne, rakennukset, maatalous ja jätehuolto. Taakanjakopäätös on osa ilmastonmuutosta ja energiakysymyksiä käsittelevästä toimintalinjojen ja toimenpiteiden joukosta – ilmasto- ja energiapakettista –, jonka avulla EU:n taloudesta on tarkoitus tehdä vähähiilinen ja lisätä EU:n energiaturvallisuutta. Lisätietoa täältä.
Yhteyshenkilö:
David Crous
Matkap. +32 470881037
david.crous@cor.europa.eu