Tehtävänkuvaus
Poliittinen toimintamme perustuu vakaumukseen siitä, että Euroopan, valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen tason yhteistyö on välttämätöntä rakennettaessa jatkuvasti tiiviimpää ja solidaarisempaa unionia Euroopan kansojen välille ja vastattaessa globalisaation haasteisiin.
Miten AK toimii?
AK koostuu 329 jäsenestä ja 329 varajäsenestä. Jäseniä on kaikista EU-maista. Kunkin jäsenvaltion hallitus tekee ehdotuksen maakohtaisiin valtuuskuntiin nimettävistä maansa alue- ja paikallisedustajista (jäsenet ja varajäsenet). AK:n jäsenten toimikausi on viisivuotinen, ja se alkaa siitä päivästä, jona neuvosto nimeää heidät virallisesti komitean jäseneksi.
Komitean jäsenistä koostuvat, politiikanalojen mukaan jaotellut kuusi valiokuntaa (alakomiteaa) tutkivat Euroopan komission esittämät säädöstekstit ja laativat lausuntoja, jotka käsitellään ja hyväksytään sen jälkeen AK:n täysistunnossa.
Täysistunto valitsee kahden ja puolen vuoden välein AK:n puheenjohtajan ja ensimmäisen varapuheenjohtajan. Puheenjohtaja edustaa komiteaa ja ohjaa sen työtä. Jos puheenjohtaja on poissa tai estynyt, hänen sijaisenaan toimii ensimmäinen varapuheenjohtaja tai joku muu varapuheenjohtajista.
Mistä säädöksistä komitea keskustelee?
Euroopan komission ja Euroopan unionin neuvoston on kuultava AK:ta aina kun tehdään sellaisia aloja koskevia uusia ehdotuksia, jotka vaikuttavat alue- ja paikallistasoon. Tällaisia aloja ovat taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, rakennerahastot, Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, työllisyys- ja sosiaaliasiat, yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, nuoriso, kulttuuri ja urheilu, ympäristö, energia ja ilmastonmuutos, liikenne, Euroopan laajuiset verkot ja kansanterveys.
Jos kyse on jostakin muusta alasta, komissiolla, neuvostolla ja Euroopan parlamentilla on mahdollisuus kuulla AK:ta.
AK antaa suosituksia EU:n säädösehdotuksista ja ehdottaa myös uusia toimintalinjoja alue- ja paikallistason kokemusten ja asiantuntemuksen pohjalta. Lisäksi se voi ehdottaa uutta lainsäädäntöä ja nostaa uusia aiheita EU:n asialistalle.
AK:n rooli tunnustettiin ja sitä vahvistettiin Lissabonin sopimuksessa vuonna 2009. AK:ta on kuultava EU:n lainsäädäntöprosessin kaikissa vaiheissa, ja se voi saattaa EU-säädöksen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos komitean mielestä sen institutionaalisia oikeuksia on laiminlyöty tai jäsenvaltio-, alue- tai paikallistason hallinto sivuutettu. AK:n suhteet Euroopan komissioon, Euroopan parlamenttiin ja neuvostoon ovat tämän johdosta tiivistyneet.
Vuoropuhelun ja rajatylittävän yhteistyön edistäminen
AK järjestää kuulemisia saadakseen alue- ja paikallisviranomaisilta, asiantuntijoilta ja muilta sidosryhmiltä palautetta, jota voidaan hyödyntää lausunnoissa, joita AK:n jäsenet esittävät hyväksyttäväksi EU:n tasolla.
Alueidenväliset ryhmät ovat jäsenten muodostamia erityisiä intressiryhmiä, joissa keskustellaan alue- ja paikallistason kysymyksistä tai joskus eri maita koskevista kysymyksistä.
Lisäksi AK koordinoi erilaisia verkostoja, joiden kautta alueet ja kunnat voivat vaihtaa parhaita käytänteitä Euroopan tasolla ja laajemminkin. Esimerkiksi itäinen kumppanuus (CORLEAP) ja Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous (ARLEM) ovat osoituksia AK:n toiminnasta EU:n naapuruuspolitiikan alalla.
Rajatylittävää yhteistyötä tehdään myös
- osallistumalla uusien jäsenvaltioiden integroimiseen neuvoa-antavissa sekakomiteoissa ja työryhmissä, joissa AK työskentelee EU-jäsenyyttä tavoittelevien maiden alue- ja paikallisviranomaisten kanssa
- tekemällä yhteistyötä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n ja Euroopan neuvoston (EN) kanssa poliittisen vuoropuhelun tiivistämiseksi EU:n alue- ja paikallishallinnon kanssa.
Seuranta, arviointi ja tutkimustoiminta
Lisäksi AK
- varmistaa, että kaikki hallintotasot ovat mukana ja että EU:n lainsäädäntöä pannaan asianmukaisesti täytäntöön alue- ja paikallistasolla
- arvioi EU:n säädösehdotusten mahdollisia paikallistason vaikutuksia
- kannustaa hallinnon hajauttamiseen ja yhä vahvempaan kumppanuuteen tehokkaan päätöksenteon varmistamiseksi EU:ssa
- pyrkii strategisen suunnittelunsa osana ennakoimaan tulevia haasteita ja mahdollisuuksia ja siten potentiaalisesti edistämään nykyhetken päätöksentekoa.