Tuloskehysasetusta 2028–2034 käsittelevän AK:n lausunnon esittelijän Luca Menesinin haastattelu

Olette vuosien 2028–2034 monivuotista rahoituskehystä koskevaan ehdotukseen sisältyvää uutta tuloskehysasetusta käsittelevän AK:n lausunnon esittelijä. Se kuulostaa hyvin tekniseltä, voisitko selittää, miksi tämä aihe on niin tärkeä?

Tuloskehysasetus näyttää ensi näkemältä indikaattoreihin ja raportointiin liittyvältä tekniseltä toimenpiteeltä. Todellisuudessa se on syvästi poliittinen, koska se vaikuttaa siihen, miten EU:n talousarviossa määritellään menestys, kohdennetaan rahoitusta ja pannaan täytäntöön painopisteitä kaikissa politiikoissa.

Tällä asetuksella ei pelkästään mitata varainkäytön tehokkuutta; Siinä vahvistetaan myös periaatteet, jotka määrittävät, mihin EU:n talousarvio on tarkoitettu. Kuten COTER-valiokunnassa 5. helmikuuta hyväksymässäni AK:n lausuntoluonnoksessa korostetaan, Euroopan komission ehdottama hallintomalli uhkaa lopettaa aluepolitiikan ja yhteiset eurooppalaiset tasapuoliset toimintaedellytykset edistämällä EU:n rahoituksen kansallistamista ja heikentämällä alueiden ja kuntien asemaa EU:n rahoituksen tarjoamisessa. Tässä mielessä kehys voisi huonolla tavalla muuttaa tasapainoa EU:n tavoitteiden, kansallisten painopisteiden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden välillä.

Lisäksi tuloskehys vaikuttaa hallinnolliseen rasitteeseen, innovointivalmiuksiin ja alueelliseen oikeudenmukaisuuteen. Huonosti suunniteltuna se voisi hillitä innovatiivisia hankkeita ja vähentää koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan lisäarvoa.

Mitkä ovat tärkeimmät huolenaiheet ja pyynnöt, jotka ovat keskeisiä käsillä olevan lausunnon kannalta?

Lausunnossa keskitytään kolmeen keskeiseen näkökohtaan:

1. Koheesiopolitiikan uudelleenkansallistamisen estäminen.
Ehdotettu kehys uhkaa siirtää valvontaa hallintoviranomaisilta ja alueellisilta toimijoilta kansallisen tason suorituskykysuunnitelmiin, mikä heikentää paikkalähtöistä politiikkaa ja alueellista monimuotoisuutta.

2. Väärän yksinkertaistamisen ja liiallisen byrokratian välttäminen.
Hallintoviranomaisilta saatu näyttö on yksinkertaistamista, mutta se viittaa siihen, että järjestelmä voi lisätä hallinnollista taakkaa, koska tuloksellisuusraportointi kasautuisi nykyisten tarkastusten ja menojen valvonnan päälle eikä korvaisi niitä.

3. Innovoinnin, riskinoton ja alueellisen lisäarvon suojeleminen.
Liian jäykät indikaattorit ja standardoidut tavoitteet uhkaavat haitata kokeiluja, lannistaa innovatiivisia paikallisia hankkeita ja vähentää koheesiopolitiikan rastitusta vaikutusten sijaan.

Tämän vuoksi lausunnossa kehotetaan

· Uusi horisontaalinen periaate: ”ei haittaa koheesiolle”, millä varmistetaan, että kaikilla EU:n talousarviovälineillä tuetaan alueellista koheesiota – ei pelkästään koheesiorahastoja. Tätä olisi sovellettava kaikkiin otsakkeisiin, myös kilpailukykyyn ja innovointiin.

· Vahvistetaan toissijaisuusperiaatteen soveltamista ja taataan alue- ja paikallisviranomaisten osallistuminen kansallisiin ja alueellisiin suunnitelmiin.

· Tosiasiallinen yksinkertaistaminen, mukaan lukien riittävä teknisen avun rahoitus erityisesti pienemmille kunnille.

· Siirtymäkaudet sellaisten täytäntöönpanohäiriöiden välttämiseksi, jotka voisivat viivästyttää rahoitusta ja vahingoittaa edunsaajia.

Tuntuuko teistä siltä, että Euroopan parlamentti kuuntelee tässä vaiheessa alueiden ja kuntien ääntä? Kuinka läheisesti työskentelet sen jäsenten kanssa?

Euroopan parlamentissa ollaan yhä tietoisempia siitä, että koheesiopolitiikan tulevaisuutta ja EU:n talousarvion hallinnointia ei voida muokata ilman alueita ja kuntia. Teemme tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin jäsenten kanssa eri poliittisissa ryhmissä, erityisesti aluekehitystä, maataloutta ja maaseudun kehittämistä käsittelevissä valiokunnissa ja budjettivaliokunnissa, sekä asiaan liittyvien asiakokonaisuuksien esittelijöiden kanssa. Keskeiset huolenaiheet ovat lähentyneet toisiaan: liiallisen keskittämisen välttäminen, yhteenkuuluvuuden turvaaminen ja paikallisen joustavuuden säilyttäminen.

Toimielinten välinen tasapaino on kuitenkin edelleen herkkä. Parlamentti on vastaanottavainen, mutta alueellisten toimijoiden vahva ja koordinoitu panos on edelleen olennaisen tärkeä. AK:n tehtävänä on nimenomaan muuntaa alueelliset realiteetit lainsäädäntövaikutuksiksi, ja vahvistamme liittoutumia parlamentin kanssa sen varmistamiseksi, että paikalliset ja alueelliset näkemykset otetaan huomioon neuvotteluissa. 

Osallistuitte lokakuussa #CohesionAlliance-kansalaismielenosoitukseen, jossa vastustettiin koheesiopolitiikan ehdotettua kansallistamista. Sen jälkeen on kulunut muutama kuukausi. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on lähettänyt kaksi kirjettä, joissa ehdotetaan muutoksia alkuperäiseen ehdotukseen. Näyttää kuitenkin siltä, että kansallisten hallitusten yksimielisyyden saavuttaminen on edelleen haaste. Uskotko, että neuvottelut etenevät oikeaan suuntaan?

Alueiden ja kuntien mobilisoinnilla, myös #CohesionAlliance-kampanjan kautta, on jo ollut konkreettisia poliittisia vaikutuksia. Komission seurantakirjeet ja ehdotetut mukautukset osoittavat, että alueiden ja edistyksellisten toimijoiden painostuksella on merkitystä.

Riskit ovat kuitenkin edelleen olemassa. Jäsenvaltioiden yksimielisyyden saavuttaminen on vaikeaa, ja jotkin hallitukset pyrkivät edelleen lisäämään EU:n varojen kansallista valvontaa, mikä voisi heikentää yhteenkuuluvuutta, vähentää alueellista oikeudenmukaisuutta ja pirstoa EU:n solidaarisuutta. Edistyminen on mahdollista, mutta vain poliittisen painostuksen jatkuessa. Kulkusuunnan on oltava selkeä: Koheesiopolitiikan on pysyttävä eurooppalaisena, paikkalähtöisenä ja alueellisesti ankkuroituna, eikä sitä saa muuttaa kansallisiksi menopuitteiksi.

Tuloskehysasetus ei näin ollen ole tekninen alaviite vaan yksi niistä taistelukentistä, jotka määrittävät, onko EU:n talousarvio edelleen lähentymisen ja solidaarisuuden väline vai tuleeko siitä kansallisen pirstoutumisen mekanismi.

Tässä vaiheessa näyttää yhä haastavammasta geopoliittisesta tilanteesta huolimatta edelleen siltä, että puheenjohtaja von der Leyen ja useat jäsenvaltiot eivät ole täysin ymmärtäneet, että vahvempi Eurooppa edellyttää välttämättä vahvempaa EU:n talousarviota ja että kilpailukykyisempi Eurooppa voidaan rakentaa vain, jos kaikilla alueilla on valmiudet kilpailla. Tiettyjen alueiden hylkääminen tai keskeisten alojen alirahoitus ei tee Euroopasta vahvempaa – se tekee siitä hajanaisemman, epätasa-arvoisemman ja viime kädessä haavoittuvamman.

[Haastattelu julkaistiin #CohesionAlliance-uutiskirjeen 15. painoksessa]